Kuka Christina?

Olen pitkän linjan ravintola-alan ammattilainen. Erikoistuin aikanaan ravintolan tarjoamiin juomiin ja siitä kouluttauduin sommelieriksi. Olen ollut vahvasti mukana Suomen sommelierien toiminnassa mm kilpailutoiminnassa valmentaen nuoria sommeleirejä kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin. Erityisen rakas aihe ja suuren huomion olen antanut ruuan ja juomien yhdistämiseen ravintolassa.

Miten tähän on tultu ja mikä tänäpäivänä saa minut tikittämään

Melkoisen monta vuotta on hommia tehty. Olisiko aika tarkastella minne nämä vuodet ovat minut tuoneet. Uraputki lähti käyntiin 1980.

Alussa ei ollut minulla vaihtoehtoa missä vapaa-aikaani viettää, niin kuin harvalla meistä elämämme alkutaipaleella. Molemmat vanhempani olivat vuorotöissä ja äitiysloma hieman lyhyempi silloin kun nyt, joten 3 kk ikäisenä vietin ensimmäiset hetkeni ravintolassa. Sitteri kiikkui milloin tiskin lajittelu-pöydällä, kahvihuoneessa tai viini-kassan tiskillä odottamassa vuoron vaihdetta ja hakijaa.

Siitä oli helppo seurata tulevaa ammattia pullo suussa.

Tutti pullo vaihtui kokkien ja kylmäkköjen herkkuihin ja jossain vaiheessa opin kävelemään ja tunnistamaan kaviaarin mädistä sekä vorschmackin jauhelihasta. Vuoron vaihdetta edelleen odotellessa huomasin toisen huoneen. Heiluri-oven takana vilahteli lempeä kultainen valo ja hiljainen puheensorina. Tummiin puetut herrat kulkivat ovista rauhallisesti hopeisia astioita valkoisine hansikkaine kantaen.

Ovi aukesi, mutta heilahti pahasti takaisinpäin, silloin kun kaksi kulki eri suuntaan, oli minun mahdollisuuteni. Kokolattiamaton pehmeys, pianomusiikki ja kimaltavat paljetit, kynttilänvalossa välkkyvät viinilasit.

Hetken katseltuani päätin lähestyä erästä pariskuntaa. Maistuuko kysyin ja saatuani myöntävän vastauksen pyysin saada maistella heidän lautaselta. Kyllähän minulle siitä suututtiin mutta toisaalta oli se aika hauskaakin kuulemma.

Kun isäni huomasi ettei Königin, Kämpin, Adlonin ja El Gregon makupalat keittiössä enää riittänyt oli aika esitellä ala tytölle. Niin koko perhe istui Pörssissä pöytään illalliselle. Tarjottiin neidille mitä ikinä haluat. Kaikkihan oli jo tullut maistettua ja suurin herkkuni oli äitini kotona tarjoama hernekeitto joten sitä sitten halusin. Ei vorschmackia, ei kuhaa, ei ankan-maksaa, ei mätiä, ei lettuja vaan hernekeittoa.

Hetken neuvottelun jälkeen hovimestari sitä sitten haki, aseman tunnelista, ja silloin oivallisin mitä on hyvä palvelu. No silloin sai ravintolasta muutenkin ihan mitä vaan mitä rahalla pystyi ostamaan. Henkilökunnan vaitiolon ja salin parhaan pöydän, esimerkiksi.

Tämän jälkeen on tullut kaikkea kokeiltua alalla. Patatiskiä Vanhassa Vartaassa, baari hommia Fennian Käkibaarissa, paistoa ja kallan hommia Elannon toimipisteissä, yökahvilaa Seurahuoneelle, plokkausta Häppärissä, brekua Interissä, vuoropäällikkyyttä, ravintolapäällikkyyttä jne.

Alkoholin maahantuonnin vapautuessa huomasin jotain ihan muuta. Erikoistumisen ihanuuden ja jotain ihan uutta. Alalla oli vielä vanhoja konkareita jotka olivat tarjoilleet upeita vanhan maailman klassikkoviinejä ja kirosivat Alkon pullotteiden bulkki-maailmaa. Sitten minä nuori, korvan taustat vielä märkänä, satuin tähän risteykseen ottamaan vastaan viinin modernin maailman josta kukaan ei tiennyt mitään.

Seurahuoneella kohtasin Bordeauxin Premier Crut ja Bourgognen Grand Crut ja opin dekantoimaan. Ravintola Vanhassa Vartaassa kohtasin ”alkuperämaa vaihteleva” karahviviinin ja ihanan Midin sekä Shwartze Katzin. Hotel Intercontinental antoi minun tutustua Chilen Antiquas Reservaan. Omenapuussa tutustuin korkkivikaan ja siitä se sitten lähti.

Kymmenen vuotta hurahti niin että jouduin opettelemaan matikan, maantiedon, biologian, kemian ja historian uudestaan. Mahtava aika neitseellisessä maastossa josta jokainen haluasi palasen.

Opiskelin Suomessa (WSET) Rankassa (Le ecole du Vin) Italiassa (Piemonte). Täydensin oppeja eri kursseilla (Munsänkarna, Perho, Haaga). Rikhardinkadun kirjastossa istuin tuntitolkulla mm. opettelemassa maaperät eri kielillä. Alkossa vietin aikaa lukien kaikki hyllyreunukset ja haalin kaikki esitteet.

Silti vuosien aikana en hetkeksikään ole unohtanut lapsuuteni muistoja pehmeästä kokolattiamatosta ja välkkyvästä viinistä.

Lisäoppia sain maahantuojan palveluksessa. Tampereen Viinitukku toi minut Tampereelle tarkoituksena oppia maahantuonnin salat ja myynnin koukerot. Erilainen työ auton ratissa, messuilla ja tasting tilaisuuksissa antoi taas uuden näkökulman ravintola-alalle.

Kerättyäni tietoa vuosien varrella olen aina laittanut sitä pankkiin sitä omaa paikkaa varten. 2008 tuli tilaisuus perustaa ihan oma leikkikenttä. Ravintoloitsijana C:ssä Tampereen Rauatienkadulla yhdessä Ilkka Isotalon kanssa oli upeaa aikaa parhaassa työpaikassa.

Säännöt on tehty rikottavaksi. Ammattitaito vahvasti halussa ja tietämys perusasioista antoi työkalut tekemään asioita toisella tavalla. Ravintolan salista tuli minun leikkikenttä ja paras paikka viettää aikaa ihmisten kanssa.

Rakastan ruuan ja juoman yhdistämistä. Yhdistelen vapain käsin ja mielikuvitusta käyttäen. Fiilis ja tuotteet edellä. Hapot-sokerit-hedelmät -säännöt olen laittanut roskikseen jo kauan sitten. Ammattitaidolla ja intohimolla tehty ruoka ja juoma toimii aina yhdessä ja luo upeita yhdistelmiä.

Tähän intohimoon liittyy myös työni nuorten kanssa. Ravintola-kouluissa opetan ja olen vahvasti mukana Suomen Sommelier yhdistyksen kilpailutoiminnassa. 2024 alkaen toimin myös Suomen Sommelierit ry:n puheenjohtajana. Alkuun kilpailin itse Suomessa ja ulkomailla. Nykyään valmennan nuoria kisoihin. Järjestän ja tuomaroin kisoja. Nuorille järjestän kilpailuja Suomen paistinkäämtäjien kanssa. Rotisseurien Jeunes Sommeliers Competition on loistava tapa nuoren tutustua kipailemiseen.

Saada tavata samaa intohimoa jakavia ihmisiä eri puolilta maailmaa on etuoikeus joka antaa näkökulmaa ja mahdollisuuden nähdä puut metsässä. Kilpaileminen itsessään on itsensä testaamista joka opettaa pänttäämisen lisäksi. Opettaa erilaisia tekniikoita ja viimeisen tiedon juoma-maailmasta. Kilpailutilanne antaa avaimia kohtaamaan erilaisia asiakas-tilanteita.

Jos haluaa kehittää itseensä kilpailemisen kautta tai haluaa meriittejä ja valtteja työtä hakiessa, minä olen oikea henkilö kehen ottaa yhteyttä.

Nyt on aika laittaa osaaminen ja kokemus tarjolle yksityiselle kuluttajalle. Uusi aika elämässä tarjoaa mahdollisuuden jakaa osaamista ravintola-maailman ulkopuolelle. Päästä yksityisten viinikellareiden ja viinikaappien aarteiden äärelle. Logistisoida ja auttaa täydentämään sekä ymmärtämään niiden arvon. Kertoa eri mahdollisuuksista täydentää varastoa tärkeitä hetkiä varten.

Kellari-sommelieré palvelee ja huolehtii sinun varastosta.

Päivätyöni on tällä hetkellä Kalle's Inn Resortissa

Seuraavan blogin aihe; Koska avata ”se” viinipullo…